Unelmia vai tavoitteita?

Millaisia unelmia minulla sitten on?

Tässäpä ajatuksen virtaa unelmista ja tavoitteista. Olen vasta ehkä viimeisen vuoden aikana havahtunut siihen, että minulla ihan oikeasti voisi olla konkreettisia unelmia eikä sellaisia epämääräisiä repaleisia ajatuksia tulevaisuudesta tai omista toiveista. Olen pääsemässä irti ajatuksesta, että jokainen päivä vain toistaa edellistä ja unelmat pysyvät vain unelmina. Tai jos tapahtuukin, se on vain yksittäisiä kerran 

kaksi vuodessa tapahtuvia asioita, kuten joku tapahtuma tai vaikkapa ulkomaanmatka. Yhä useammin saan kiinni tunteesta, ja nimenomaan tunteesta, että tämä on sitä, tämä päivittäinen elämäni, sitä unelmaa. Kyllä, minullakin on pienempiä ja suurempia unelmia; haluan seikkailla maailmalla, metsissä ja vuorilla, haluan juosta kokonaisen maratonin tai jopa hullun polkujuoksumatkan. Haluan joskus ehkä asua osan vuodesta ulkomailla tai mökillä, nauttia enemmän vapaa-ajasta ja toteuttaa itseäni monella tavalla. Haluan kokea elämää lasteni kanssa ja erityisesti heidän silmin.

Tavoite vai unelma?

Onko jokin sitten unelma vai tavoite? Jos unelmien eteen ei tee töitä, ne pysyvät unelmina. Jos unelmat ottaa tavoitteena, ne voivat joku päivä vielä toteutuakin. En elä vain 

unelmiani varten. Haluan nauttia elämästäni tässä ja nyt, mutta en halua myöskään unohtaa unelmiani. Voin tehdä, jos en nyt päivittäin, ainakin viikoittain asioita unelmieni eteen. Esimerkiksi yksi unelmani  on joku päivä pyörittää omaa yritystäni. Tätä unelmaa edistääkseni teen lähes päivittäin jotain 

esimerkiksi opiskelemalla alalla vaadittavia opintoja. Toisaalta taas haluan joku päivä pystyä juoksemaan kokonaisen maratonin ja tämän vuoksi teen päivittäin valintoja, jotka ohjaavat minua kohti tuota unelmaa. Millaista ruokaa syön, miten paljon panostan uneen ja miten esimerkiksi liikun päivittäin, merkitsee pitkän ajan tavoitteessa ja unelmassa paljon. Samalla tämä tukee arvojani, millainen äiti tai puoliso haluan olla. Jaksan olla läsnä ja iloisemmalla tuulella, kun voin hyvin ja voin seistä valintojeni takana. Ajattelemalla jokaista hyvää valintaa askelena kohti omia unelmia ja tavoitteita, ne eivät tunnu kuormittavilta tai liian raskailta, päinvastoin ne tuovat minulle iloa ja energiaa, koska ne ovat asioita oikeaan suuntaan. Lenkistä tai salaatista ei ole tullut minulle pakkopullaa, mutta samalla minulla ei ole hirvittävää morkkista, mikäli en lenkille pääse tai se suklaa maistuu joku päivä paremmin kuin salaatti. Ajattelemalla tekoja askelina unelmia kohti, saa jokaiselle päivälle juuri sen verran oikean suuntaisia askeleita, kuin sinä päivänä on mahdollista ottaa. 

Millaisia unelmia sinulla on? Millaisia askelia olet ottanut niitä kohti? Voisivatko unelmasi ollakin tavoitteitasi?

Olipa kerran...

 Aloitin tämän blogin aikoinaan unelmistani äidiksi tulosta. Tuo unelma on nyt toteutunut kahdesti ja vaikka olen lapsistani ikionnellinen ei se tehnyt elämästäni valmista tai täydellistä. Reilun vuoden aikana olen kokenut suuria menetyksiä ja jaksamistani on haastettu urakalla. Olen tippunut hetkeksi niin syviin vesiin, etten toivo sinne päätyväni enää koskaan. Mutta se antoi minulle jotain mitä en ymmärtänyt aiemmin, halun elää. Halun oikeasti elää ja tehdä elämästäni juuri niin vapaa ja innostava, kuin vain ikinä pystyn. Olen vasta aivan matkani alussa, mutta uskon vahvasti, että tästä tulee vielä jotain todella upeaa. Viimeisten kuukausien aikana olen löytänyt itselleni niin paljon uusia unelmia ja asioita, joita haluan tehdä ja vihdoin olen uskaltanut laittaa asioita tapahtumaan, jotta jonain päivänä saavuttaisin niitä. Yksi näistä haaveista on blogin kirjoittaminen. Siksipä päätin alkaa kirjoittamaan haaveistani. Tämä blogi tulee sisältämään tarinoita ainakin juoksemisesta, vaeltamisesta, lapsista, kodista, arjen teioista unelmia varten ja varmasti jatkuvasti uusia unelmia. En tiedä vielä minne kaikkialle tarinani minut vie, mutta odotan innolla. Kiva, että eksyit lukemaan!