maanantai 20. syyskuuta 2021

Kuka hullu juoksee

Aloitin juoksemisen esikoiseni ollessa noin vuoden ikäinen. Juokseminen oli vaikeaa, kunto oli huono ja pissat oli välittömästi housussa. Jostain minulle tuntemattomasta syystä jatkoin touhua ja pian aloin saada jokaisesta lenkistä ihme kiksejä. Kaverini houkuttelemana ilmoittauduin ensimmäiseen juoksukisaan ja 10km lenkistä tuli ensimmäinen tavoitteeni. Pystyin juoksemaan koko matkan ja aikaa tuohon meni muistaakseni 1h 15min ja taisin olla toiseksi viimeinen, mutta kipinä oli vahva. Pian tämän jälkeen tulin uudelleen raskaaksi ja juokseminen jäi todella nopeasti. Tämän vuoden alussa heräsin taas siihen fiilikseen, että haluan juosta. Haluan todellakin oppia juoksemaan ja lujaa. Kävin juoksemassa huvikseni kympin ja aikaa meni 10min enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Kunto ja tekniikka on siis edelleen huono, joten ilmoittauduin ensi kesän puolimaratonille. 

Olen vähän sellainen ihminen, että jollei tavoite ole todella selkeä, se jää täyttymättä. Niinpä ilmoittautumalla maratonille, minulla on selkeä tavoite tulevalle talvelle. Tavoite on myös helppo selittää puolisolle ja saada siten tukea esimerkiksi harjoittelun vaatimalle ajalle. En usko, että tekniikkani tästä itsestään paranee, joten ilmoittauduin myös juoksukouluun. Tällä viikolla on ensimmäiset treenini, jossa testataan kuntotasot. Jännittää jo nyt ihan hullusti. Ja olen innosta pinkeänä. Miten siistiä! Aivan sama, vaikka olisin porukan hitain, jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle. 

Itseäni houkuttaa myös ajatus, että nyt minun on huomattavasti helpompi rakentaa arkeni tukemaan tätä suurta tavoitetta. Olen melkoisen perso herkuille ja vaikka olen yrittänyt parantaa ruokailutottumuksiani jo vuosia, en ole saanut kokonaisuutta haluamaani suuntaan. Palasin vanhempainvapailta kohta kolme viikkoa sitten töihin, joten aikaa treenaamiseen on todella vähän. Niinpä olen nyt opettelemassa aamuisin ennen töitä treenaamisen. Ainakin vielä fiilis on hyvä ja olen jaksanut tehdä kaikki suunnittelemani treenit, vaikka joinain aamuina kelloa on ollut pakko torkuttaa. Täytyy myös kuunnella itseään, jos keho on väsynyt tai yö on ollut huono, ei raskas treeni ole järkevä. On aivan mieletöntä miten paljon energiaa tällaisesta tavoitteesta saa ja miten paljon se luo arkeeni juuri niitä asioita, joita olen jo vuosia kaivannut. Vaikka unelmani onkin juosta joskus myös täysi matka, haluan nauttia täysillä tästä matkasta kohti puolimaratonia. Tästä tulee upea vuosi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!