Ensimmäiset oikeat juoksutreenit - pelkkää fiilistä

 Ensimmäinen virallinen tekniikkatreeni takana ja vau, mähän pystyin tekemään vaikka mitä! Kyllä mä jossain vaiheessa mietin, et mitenköhän mun käy, kun vierellä juoksi kokeneita maratoonareita, mutta pystyin onneksi keskittymään siihen omaan tekemiseen. Lämmittelyissä ja tekniikkaharjoittelussa pysyin mielestäni hyvin mukana, vaikka syke oli varmasti aivan liikaa. Ihan ei lämmittelyt menneen pk-sykkeillä, kun juostiin koko porukka muutaman kerran kentän ympäri. Täytyy vaan itse huolehtia, että tulee viikossa tehtyä tarpeeksi pk-treeniä vastapainoksi noille kovemmille vedoille. 

Ensin vedettiin siis muutama kierros rataa ympäri. Tarkoitus oli mennä peruskestävyys sykkeillä eli mulla noin 110-130 välillä. Vauhti oli kuitenkin sen verran kova, että sykkeet hyppi lähempänä 170 (hups). Tämän jälkeen tehtiin hieman tekniikkaharjoitteita ennen varsinaista treeniä. Päivän treenissä juostiin pyramidi 200m-400m-600m-800m-600m-400m-200m aina minuutin kävelypalautuksilla. Itse olin melko valmis lopettamaan ensimmäisen 600m kohdalla, tuntui ettei vain pysty menemään. Vauhti tippui jatkuvasti ja jalat tuntuivat painavan ihan hullusti. Mietin, etten mitenkään kykene vetämään seuraavaa 800m matkaa. Jostain kuitenkin kaivoin taas lisää energiaa ja sain tehtyä tuon pisimmän vedon, jonka jälkeen loppu olikin jos ei nyt todella helppoa, niin kuitenkin lähes miellyttävää ja sain vielä nostettua loppua kohden vauhtiakin. Tuli kyllä todella onnistunut fiilis eikä kroppa ollut ihan puhki treenin lopuksi, vaan olo oli enemmänkin energinen. Kotimatkalla autossa iski hirveä horkka, mikä minulle monesti treenin jälkeen iskee. Autoon lämmöt täysille ja penkinlämmitin päälle. 

Illalla oli melko viileä keli ja jossain vaiheessa treeniä alkoi piskottelemaan vähän enemmänkin. Olen varmaan jonkun tason masokisti, sillä minusta huonolla kelillä juokseminen vain tuntuu entistä hauskemmalta. Kotona kävin kuuman suihkun kautta puuron kanssa sohvalle makaamaan. Aamulla eilinen repiminen todellakin tuntui kehossa ja kävinkin tekemässä pienen palauttavan kävelyn ennen töiden alkamista. Etätyö mahdollistaa elämässä juuri nyt todella paljon. 

Ai että, tästä oli jo eilen hyvä fiilis ja nyt vielä parempi. Yhdenksän kuukautta puolimaratoniin, hyvä tästä vielä tulee!

Kuka hullu juoksee

Aloitin juoksemisen esikoiseni ollessa noin vuoden ikäinen. Juokseminen oli vaikeaa, kunto oli huono ja pissat oli välittömästi housussa. Jostain minulle tuntemattomasta syystä jatkoin touhua ja pian aloin saada jokaisesta lenkistä ihme kiksejä. Kaverini houkuttelemana ilmoittauduin ensimmäiseen juoksukisaan ja 10km lenkistä tuli ensimmäinen tavoitteeni. Pystyin juoksemaan koko matkan ja aikaa tuohon meni muistaakseni 1h 15min ja taisin olla toiseksi viimeinen, mutta kipinä oli vahva. Pian tämän jälkeen tulin uudelleen raskaaksi ja juokseminen jäi todella nopeasti. Tämän vuoden alussa heräsin taas siihen fiilikseen, että haluan juosta. Haluan todellakin oppia juoksemaan ja lujaa. Kävin juoksemassa huvikseni kympin ja aikaa meni 10min enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Kunto ja tekniikka on siis edelleen huono, joten ilmoittauduin ensi kesän puolimaratonille. 

Olen vähän sellainen ihminen, että jollei tavoite ole todella selkeä, se jää täyttymättä. Niinpä ilmoittautumalla maratonille, minulla on selkeä tavoite tulevalle talvelle. Tavoite on myös helppo selittää puolisolle ja saada siten tukea esimerkiksi harjoittelun vaatimalle ajalle. En usko, että tekniikkani tästä itsestään paranee, joten ilmoittauduin myös juoksukouluun. Tällä viikolla on ensimmäiset treenini, jossa testataan kuntotasot. Jännittää jo nyt ihan hullusti. Ja olen innosta pinkeänä. Miten siistiä! Aivan sama, vaikka olisin porukan hitain, jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle. 

Itseäni houkuttaa myös ajatus, että nyt minun on huomattavasti helpompi rakentaa arkeni tukemaan tätä suurta tavoitetta. Olen melkoisen perso herkuille ja vaikka olen yrittänyt parantaa ruokailutottumuksiani jo vuosia, en ole saanut kokonaisuutta haluamaani suuntaan. Palasin vanhempainvapailta kohta kolme viikkoa sitten töihin, joten aikaa treenaamiseen on todella vähän. Niinpä olen nyt opettelemassa aamuisin ennen töitä treenaamisen. Ainakin vielä fiilis on hyvä ja olen jaksanut tehdä kaikki suunnittelemani treenit, vaikka joinain aamuina kelloa on ollut pakko torkuttaa. Täytyy myös kuunnella itseään, jos keho on väsynyt tai yö on ollut huono, ei raskas treeni ole järkevä. On aivan mieletöntä miten paljon energiaa tällaisesta tavoitteesta saa ja miten paljon se luo arkeeni juuri niitä asioita, joita olen jo vuosia kaivannut. Vaikka unelmani onkin juosta joskus myös täysi matka, haluan nauttia täysillä tästä matkasta kohti puolimaratonia. Tästä tulee upea vuosi!

Olipa kerran...

 Aloitin tämän blogin aikoinaan unelmistani äidiksi tulosta. Tuo unelma on nyt toteutunut kahdesti ja vaikka olen lapsistani ikionnellinen ei se tehnyt elämästäni valmista tai täydellistä. Reilun vuoden aikana olen kokenut suuria menetyksiä ja jaksamistani on haastettu urakalla. Olen tippunut hetkeksi niin syviin vesiin, etten toivo sinne päätyväni enää koskaan. Mutta se antoi minulle jotain mitä en ymmärtänyt aiemmin, halun elää. Halun oikeasti elää ja tehdä elämästäni juuri niin vapaa ja innostava, kuin vain ikinä pystyn. Olen vasta aivan matkani alussa, mutta uskon vahvasti, että tästä tulee vielä jotain todella upeaa. Viimeisten kuukausien aikana olen löytänyt itselleni niin paljon uusia unelmia ja asioita, joita haluan tehdä ja vihdoin olen uskaltanut laittaa asioita tapahtumaan, jotta jonain päivänä saavuttaisin niitä. Yksi näistä haaveista on blogin kirjoittaminen. Siksipä päätin alkaa kirjoittamaan haaveistani. Tämä blogi tulee sisältämään tarinoita ainakin juoksemisesta, vaeltamisesta, lapsista, kodista, arjen teioista unelmia varten ja varmasti jatkuvasti uusia unelmia. En tiedä vielä minne kaikkialle tarinani minut vie, mutta odotan innolla. Kiva, että eksyit lukemaan!